Murtovesibiologian kurssi Seilissä 2009 – Kala ja Kulaus tutkimuksen tiellä..

 

Tässäpä olisi hieman tarinointia tuolta mielenkiintoiselta viikon kurssilta Saaristomereltä, jonne rahastomestari Ouwi ja puheenjohtaja Pulu matkasivat. Kurssi järjestetään joka toinen vuosi Saaristomeren tutkimuslaitoksella Seilin saarella. Tarkoituksena on opiskella murtoveden erityispiirteitä ja lajistoa pienen tutkimuksen avulla. Mutta erityisesti se soveltuu diversiteettipisteiden hamuamiseen, mistä seuraava tarina lähinnä kertookin..

 

1. Päivä. Tarkoituksena oli ehtiä lautalle Nauvon saarelle puolen päivän aikoihin. Matka starttasikin jo hyvissä ajoin Jyväskylästä, mutta se ei meitä estänyt tutustumasta etelän kalastusliikkeisiin. Viimeiselle lautalle ehdittiin ajallaan, ei siis ajoissa, ja lopulta Seiliin päästiin ehjin nahoin. Pikaisen saareen tutustumisen jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa herkuttelemaan keittiön tätien muonia. Lounaan jälkeen olikin jo polttava tarve päästä tutustumaan seudun kalavesiin, jotka aloitettiin narraamalla päälaiturin alla lymyileviä kaloja. Arskan Räfsössä väsäämä superdiversiteettionki antoikin nopeasti reissun ensimmäiset kalat, kolmipiikin (1.) ja hietatokon (2.).

 

Päivällisen jälkeen oli tarkoitus aloittaa tutkimuksemme, jossa tutkittiin pohjaongen ja yleiskatsausverkon saalislajiston eroavaisuutta. Toisin sanoen valitsimme Seilin saaren lähistöltä kolme syvyydeltään erilaista ranta-aluetta, joissa sitten kalastimme yhtäaikaisesti verkoilla ja pohjaongilla. Verkot viritimme rannan tuntumaan ja siirryimme rannalle muutaman oluen ja 8 vavan kanssa. Kun onget oli saatu mereen pyytämään, oli aika nauttia hienoista maisemista kera kalasääksen ja Siljalinen. Kauan ei tarvinnut nautiskella, sillä vavat alkoivat hytkyä ja kaloja nousemaan. Peli aukaistiin ahvenella (3.), mutta kohta perään meitä ilahduttivat myös kiiski (4.) ja kuore (5.) sekä hieman myöhemmin vielä lopulta tutkimuksemme ainoaksi lajinsa edustajaksi jääneet pasuri (6.) ja särki (7.) Vihdoin kun maltoimme lopettaa onkimisen, oli aika tarkastaa verkkoihin tarttuneet eväkkäät. Lisäpisteitä ei paljoa tullut, sillä uutena lajina ainoastaan kuha (8.) oli sotkeutunut verkkoihimme.

 

2. Päivä. Aamupalan jälkeen suunnattiin toisenlaiselle rannalle samalla strategialla, tosin ilman janojuomia. Tämä ranta osoittautuikin saaliiltaan hivenen erilaiseksi. Munatpataan tuomio näytti jo käyvän toteen, kunnes pari ahvenentirriä pelastivat pienokaisemme. Kerrankin kannatti kuitenkin odottaa päätösvihellykseen saakka, sillä viimeisen ongen ollessa purkamisvuorossa rupesi vapa sähköttämään Räfsön reissulta tutulta rytmillä.. Kyllä, siikahan (9.) se siellä temppuili! Jusu+ saapuikin sopivasti ihastelemaan saalistamme ja noutamaan meitä lounaalle. Vielä piti kuitenkin verkotkin nostaa ja siellä odottikin todellinen pommi, kun silakoita (10.) jahdannut nokkakala-veijari (11.) oli mukavasti sotkeutunut verkkoomme ja sekös aiheutti ihastusta ja vihastusta kanssakurssilaisissa ja ennen kaikkea Jusu+ meinasi silkasta onnesta repiä pelihousunsa!

 

Lounaan ja päivällisen välissä päätettiin hieman hengähtää ja rentoutua pingiksen avulla. Jusu+ osoittautuikin kovaksi pelimieheksi ja rentoutumisen siasta hiki lensi tosissaan, kun kurssimestaruutta ruvettiin ratkomaan. Urheilun jälkeen kalahimo jälleen iski, joten suuntasimme päälaiturille pikkukaloja kiusaamaan. Saaliiksi nousi totuttuun tapaan kolmipiikkejä sekä hietatokkoja, mutta harmiksemme sekaan ei osunut vahingossakaan kymmenpiikkiä eikä liejutokkoa. Pulukkinen kuitenkin pelasti päiväsessiomme, kun ilmoitti nähneensä ”lupaavannäköisen pään” kurkkivan kiven alta. Ensimääritysten perusteella oli kuulemma kivisimppu... olihan se sentään kiven alla. Siinä sitten kylkikyljessä jännitimme laiturilla maaten kalan reaktiota, kun Pulu ohjasi madon rääppeen kiven vierelle. Tarjous olikin vastustamaton, kun tämä mystinen otus imaisi syötin kitusiinsa. En tiedä, olemmeko unohtaneet väsytystaistelun kiivaat hetket, vai oliko tilanne tosiaankin ohi ennen kuin se oikeastaan alkoikaan. Joka tapauksessa lopputuloksena möllötti Pulun käsissä.. öö.. musta kala.. Hetki lyötiin päätä laituriin ennen kuin uskallettiin julistaa, että ei se sittenkään kivisimppu ollut, vaan mustatokko (12.), pitihän se jo väristä tunnistaa. Kalastukset saivat jäädä sillä erää siihen ja lähdimme esittelemään uutta ässälajia Jusu+:lle, joka oli hädin tuskin saanut pumpun tasaantumaan aamupäivän kehukaloistamme.

 

Päivällisen jälkeen oli vuorossa tutkimuksemme kolmas pyyntialue. Tällä kertaa olivat pyyntisyvyydet yli 10 metrissä, joten toiveita uusista lajeista oli kovastikin ilmassa. Aamun tyhjänpyynti oli muisto vain, kun kalaa rupesi nousemaan ongilla välittömästi. Lajisto oli kuitenkin vanhaa tuttua, ahvenia ja kiiskiä. Mukavan bonuksen toi Pulukkisen onkeen vajoamisvaiheessa täräyttänyt silakka. Parin tunnin ahvenrallin jälkeen tapahtui odotettu ja toivottu muutos, kun uusi laji kiemurteli ensimmäistä kertaa matojemme luo. Tämä vekkuli oli tietysti kivinilkka (13.), jotka selvästi aktivoituvat illan hämärtyessä. Lopulta onget pistettiin pakettiin ja nostettiin rätit veneeseen. Tutkimuksen kannalta oli mielenkiintoisinta (tai omituisinta), ettei verkoista löytynyt lainkaan ahvenia saati sitten kivinilkkoja. No siinä sitä riitti pojilla spekulointia kurssityöhön, mutta sentään löydettiin eroja, sehän meidän työn aihe olikin.

 

3. Päivä. Suunniteltu meripäivä peruuntui saaren tutkimusaluksen sanottua sopimuksensa irti, joten varasuunnitelman puuttuessa saimme keskelle rankkaa kenttäkurssia vapaapäivän. Päivä oli kalastuksellisesti vaisuhko, mutta kävimme kuitenkin kartoittamassa saaren pääsataman kalakantaa. Haukea ei saatu, vaikka jopa pari heittoa yritettiin. Vapaapäivä on kuitenkin vapaapäivä, joten annoimme jälleen pohjaonkien tehdä raskaimman työn möllöttäen itse laiturilla auringon paisteessa. Muutaman särjen lisäksi käytimme kuvattava uutena lajina pari lahnaa (14.) Lisäksi höynäytimme laiturirakenteiden lomasta kolmipiikkejä, mutta se halvatun kymmenpiikki oli vieläkin etevämpi.

 

Illalla koitti sitten jo kurssiohjelmassakin mainostettu ja kovasti odotettu.. disco! Siellä oli kuulkaas poppikoneet viimeisen päälle ja oikein peilipallokin! Pienehköstä osallistujamäärästä johtuen taisi tunnelma kuitenkin lopahtaa meidän mielestä turhan aikaisin.. Siitä kimpaantuneena keksimme lähteä vielä tarkistamaan päälaiturin yösyönnin. Tämä siis noin aamukolmen aikaan ja viisi tuntia myöhemmäksi oli sovittu jo kertaalleen perutun merireissun uusi lähtö..

 

4. Päivä. Tämä aamu alkoi vahvasti. Tehtiin nukkumaan tullessa peliveto, että skipataan aamiainen ja syöksytään suoraan satamaan. Melkoinen syöksy siitä tulikin, kun heräsimme vasta muiden kurssilaisten puhelinsoittoon lähtöä tekevältä laivalta. Aamu ja päivä jatkuivat vahvasti. Siirtymien aikaan suosimme aluksella vaihtelevasti keulan patjapaikkoja sekä takakantta, jossa raikas merituuli kuljetti kaivattua lisähappea keuhkoihimme. Päivän aikana noustiin monille saarille tutustumaan Saaristomeren luontoon, tosin me lepäiltiin aina tarpeen vaatiessa aluksessa (ihan vain siksi, ettei taas myöhästyttäisi..). Kyllä me välillä skarpattiin ja käytiin syömässä. Siitä saatiin sen verran virtaa, että viritettiin kalakamppeet kuntoon. Pohjaonkeen taisi kivinilkka erehtyä ja lisäksi haavin kanssa rämmittiin (tuulen?)kalojen perässä niitä kuitenkaan kiinnisaamatta.

 

Merireissulta palattiin päivälliselle ja sen jälkeen meillä meni tosi vahvasti. Tutkimusraportin deadline oli sovittu seuraavalle aamulle, mutta ajateltiin käydä vielä vähän kalassa. Sofiakin innostui lähtemään mukaan, joten nyt oli näytettävä taitomme kalareissun suunnittelussa. Aluksi suuntasimme veneellä rantakaistaleelle, josta uskoimme kaivatun kivisimpun löytyvän. Muutama pohjaonkikin tuli nakattua pyyntiin, mutta pääpaino oli kivien kääntelyssä. Eikä aikaakaan, kun Ouwi käänsi sen oikean murikan.. Sen alla kaivattu kivisimppu (15.) nyhjötti hädissään, kun salamannopeasti, mutta hellästi vasenkoukku tarrasi kiinni kaivattuun lajiin. Pulukkiselle ei kuitenkaan yhtä hyvää murikkaa sattunut kohdalle, joten oli aika siirtyä uusille apajille.

 

Tutkimuspyyntien saaliskirjosta jäi harmittavasti puuttumaan eräs sarvipäinen laji, jota täytyi nyt oikein tosissaan lähteä metsästämään. Pikaisella kartan luvulla päästiin yksimielisyyteen paikasta, johon illan viimeiset valoisan ajat käytettäisiin. Regasimme pohjaonkien kanssa syvää saaren reunaa ja Ouwi todistikin pian paikanvalinnan osuneen täydellisesti, kun ensimmäinen härkäsimppu (16.) nousi veneeseen. Kohta perään myös Sofia pääsi pönöttämään samanmoisen kanssa. Täydellisen kalapaikan maine varisi kuitenkin siihen, ettei Pulukkisen onkeen saatu moista rumilusta tarttumaan sitten millään.

 

Lyhyt kalareissu venyi lopulta pimeän tuloon saakka, joten oli syytä kiirehtiä raportin tekoon. Toki ensiksi täytyi käydä vielä vähän iltapalalla. Puolenyön aikaan suunnattiin lopulta mökkiä kohti, mutta tehtiin vielä väärä reittivalinta. Ei me voitu kerta kaikkiaan vastustaa pingissalin vetovoimaa, vaan päätettiin käydä vielä vähän läiskimässä..

 

Raportin teosta tulikin sitten ikimuistoista. Tai no vuoroin meistä toinen ei muistanut siitä mitään. Nimittäin toisen tehdessä raporttia vaipui toinen sankari aina väistämättä uneen. Jotenkin ihmeellisesti kuitenkin saatiin aina vuoroja vaihdettua ja raporttikin valmiiksi.

 

Ikävä kyllä se raportti meni läpi ja sitä myöten koko kurssi. Näin ollen meillä ei taida olla asiaa Seiliin vähään aikaan, mutta toivottavasti tämän tarinan myötä joku nuorempi kulauslainen jatkaa hienoja seikkailujamme! Luulisin tuon lajimääränkin petraantuvan näiden vihjeiden myötä..

 

Ps. Varokaa ruokalan kukkakaaligratiinia...